powwi-moona-ja-sessi

CHOW CHOW – Enemmän kuin koira

Siinä se tepsuttaa ohitsesi, ryhdikkäänä ja arvokkaan näköisenä. Pää pystyssä, korvannappulat valppaasti eteenpäin. Se on ylpeän, itsetietoisen ja voimakkaan näköinen koira. Kun se ohi mennessään katsoo sinua leveässä naamassa loistavilla mantelisilmillään tiedät, että sinut on havaittu ja punnittu. Kasvoilla on sellainen tuhatvuotiaan mietteliäs, suvaitseva katse joistakin etäisistä ja avarista ajatuksen maailmoista.

Chow chow ja luonne

Chowista on kirjoitettu paljon, koska sillä on tyypillinen, muttei kuitenkaan yksinkertainen luonne. Sillä on itämaista arvokkuutta, tarkkaavaisuutta ja erittäin hyvä itsetunto (oman-arvontunto), jota ei kannata yrittää ottaa pois kouluttamalla sitä liian tottelevaiseksi. Chowi näyttää siltä, että se katsoo muita ylväänä ja etäisenä. Se tekee omat johtopäätöksensä, joita ei sen jälkeen muuteta. Chowi on lahjomaton. Chowi ei pidä ensitapaamisesta, jos toinen osapuoli on liian innokas. Chowi ei siedä pakottamista tapaamisen yhteydessä eikä tyrkyttämistä, jos aihe on outo. Esimerkkinä mainittakoon ihminen, joka leikkii koiraa matkimalla koiran haukuntaa.

Ehdottoman tottelevaa koiraa haluava – älä hanki chowia! Chow chow haluaa aina haistella jne. Älä odota orjallista tottelevaisuutta vaan hyväksy, että se on itsepäinen ja haluaa tahtonsa läpi. Mentyään omalle paikalleen makaamaan, se haluaa olla rauhassa. Chowi haluaa yksityisyyttä. Se on mestari itsehillinnässä. Esimerkkinä mainittakoon, että se makaa jossain omistajan tullessa kotiin. Se ei kenties reagoikaan kuin vasta vähän ajan päästä, eli se tervehtii kun sille sopii.

Chowi osoittaa suurta kiintymystä johtajaansa, jonka se on itse valinnut. Kun esimerkiksi joku muu käskee, katsoo chowi ensin omistajaansa, josko sen pitäisi käskyn mukaan toimia. Suuren kiintymyksen takia on melkein mahdotonta siirtää johtajuutta toiselle tai chowille tulee suuria ongelmia. Vanhemmalle chowille jo ympäristönmuutos voi olla vaikea.

Chowi menee mielellään metsään kävelylle. Ole tarkka, ettei vuosisatoja vanha metsästysvaisto herää ja metsästys alkaa. Silloin kutsut eivät auta, koska koiran mielestä muualla on paljon hauskempaa. Chowin vikkelyys ja nopeus on yllättävää, koska kyseessä on raskasrakenteinen koira. Yhtäkkiä huomataankin, etteivät suorat takajalat haittaakaan menoa edellyttäen, että koira on hyvässä kunnossa. Eräät ihmiset suhtautuvat epäillen lasten ja chowin kanssakäymiseen. Jos lapset on kasvatettu kunnioittamaan koiraa ja käyttäytyvät sen mukaan, ei chowien kanssa ole ongelmia.

Tyypillinen ominaisuus on, että chowi on, yleensä jo viiden viikon ikäisenä pentuna, erittäin sisäsiisti. Jos sille annetaan mahdollisuus päästä ulos, ei koti enää likaannu. Näiden luonteenominaisuuksien takia ihmiset kerran hankittuaan chowin, usein kiintyvät rotuun niin, että pitävät sitä loppuelämän.

Turkin hoito

Monet ihmiset ovat sitä mieltä, että chowien turkkia on hankala hoitaa ja pitää optimaalisessa kunnossa ja, että se vaatii kovaa työtä, koska turkki on pitkä ja paksu. Karvanlähtöaikana chow chow’n ulkonäkö on vähemmän näyttävä kuin silloin, kun se on turkissaan. Kun tiheä pohjavilla lähtee, sitä olisi hyvä poistaa kammalla ja harjalla. Muuten koira alkaa itse poistaa sitä ja silloin usein iho vaurioituu. Tästä johtuu, että rodusta joskus sanotaan, että sillä olisi turkkiongelmia. Yleensä se on huonon hoidon seuraus. Säännöllinen kampaus ja harjaus tekee chowista komean, kauniin ja näyttävän ilmestyksen, jonka vieressä jokainen omistaja ylpeilee.

Alkuperäisteksti: Menno de Jager, Anhwei Kennel, Hollanti
Suomennos: Stina Roine (Julkaistu kokonaisuudessaan Sinikielessä 1/95)
Lyhentänyt ja muokannut: Tauno Rautakorpi

Chow chow – rotumääritelmä

Alla olevista linkeistä pääset tutustumaan chow chown rotumääritelmään, sekä rotumääritelmän tulkintaan.

Rodulle tyypillisiä sairauksia


Chow chow -rotu on mukana perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmassa PEVISA. Siksi jalostusyksilöiden eli pennun vanhempien on täytettävä PEVISAn ehdot jotta kasvattaja saa pennut rekisteröityä Kennelliittoon. Lonkkakuvaustuloksen D saanut koira on paritettava tuloksen A tai B saaneen koiran kanssa. Kyynärkuvaustuloksen 2 saanut koira on paritettava tuloksen 0 saaneen koiran kanssa. Molemmilla vanhemmilla pitää olla myös virallinen voimassaoleva silmätarkastuslausunto. Diagnoosin entropion/trichiasis ja/tai ektropion/makroblepharon saanut koira on paritettava näiden sairauksien suhteen terveen koiran kanssa. Kortikaalista kataraktaa tai posterior polaarista kataraktaa sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. Jalostukseen käytettäville koirille suositellaan myös polvitarkastusta. Polvitutkimustulos ei kuulu PEVISA määräysten piiriin, eikä tulosten puuttuminen vaikuta rekisteröintiin.

KASVUHÄIRIÖT

Lonkkanivelen kasvuhäiriö / HD / lonkkaniveldysplasia

Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli ”lonkkavika”, (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston/nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä makroskooppisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana. Löysyys johtaa reisiluun pään ja lonkkamaljan riittämättömään kontaktiin. Alueelle kohdistuu epänormaalin suuri paine, joka on sitä suurempi mitä pienempi kontaktialue on. Tämä voi johtaa mikromurtumiin ja lonkkamaljan mataloitumiseen. Noin vuoden iässä lantion luutuminen on täydellistä ja lonkkaniveletkin stabiloituvat. Yleensä kipukin helpottaa tässä iässä.

Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa yleensä nivelrikkoon. Nivelrikon kehittymisen aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Näistä osa on ns. suurivaikutteisia geenejä (engl. major gene). Periytymisaste vaihtelee eri tutkimuksissa välillä 0.1–0.6. Ympäristöllä on vaikutusta kasvuhäiriön ilmiasuun. Useissa tutkimuksissa on todettu runsaan ravinnonsaannin olevan yhteydessä lonkkavikaan. Ruokinta ei aiheuta dysplasiaa, mutta se tuo vian esiin geneettisesti alttiilla koirilla. Tämä pätee myös toisin päin, optimaalisella ruokinnalla lonkkanivelen kasvuhäiriö ei tule näkyviin tai on lievempää. Myös liian raju liikunta kasvuaikana voi pahentaa muutoksia.

Oireet voidaan huomata pentuna 3-12 kuukauden iässä, jolloin kipu johtuu löysyyden aiheuttamasta nivelkapselin tulehduksesta tai luukalvon hermojen jännityksestä ja repeämisestä. Oireet voivat vähentyä selvästi tai loppua kokonaan jopa useiksi vuosiksi, kun nivelen ympärille muodostuva sidekudos vähentää nivelen löysyyttä. Toinen oireilevien koirien ryhmä on aikuiset koirat, joiden oireiden syynä on nivelrikko. Nuorilla koirilla oireina voivat olla takajalkojen ontuminen, ”pupuhyppely”, ylösnousuvaikeudet levon jälkeen, liikkumishaluttomuus ja naksahteleva ääni kävellessä. Oireet voivat alkaa äkillisesti ja omistaja voi liittää ne johonkin tapaturmaan. Vanhemmilla nivelrikkoisilla koirilla oireet voivat olla epämääräisiä. Oireilu laitetaan usein vanhenemisen piikkiin. Tyypillisiä oireita ovat takajalkojen ontuminen ja jäykkyys liikkeessä. Lonkkavikainen koira yrittää viedä painoa pois takaosalta, mikä ilmenee kävellessä selkälinjan aaltoiluna ja lantion kiertymisenä. Tämä johtaa myös takaosan lihaskatoon ja etupään lihasten voimistumiseen.

Lonkkanivelen kasvuhäiriön ja siitä johtuvan nivelrikon hoidossa on ruokinnalla keskeinen merkitys. Ylipaino pahentaa oireita ja pelkkä painon pudotus voi helpottaa koiran oloa. Tulehduskipulääkkeitä ja pistoksena tai suun kautta annettavia nivelnesteen ja nivelruston koostumusta parantavia aineita käytetään yleisesti. Sopiva liikunta pitää lihaksiston kunnossa ja nivelet liikkuvina. Kirurgisia hoitoja on myös olemassa.

Lonkkanivelen kasvuhäiriön periytyvyys on kohtuullinen. Ilmiasuunkin perustuvan jalostusvalinnan pitäisi johtaa tuloksiin, jos valinta on systemaattista. Jalostusarvoindeksien (BLUP-indeksit) avulla valinta on tehokkaampaa. Indeksissä otetaan huomioon koiran kaikkien tutkittujen sukulaisten taso ja poistetaan röntgentuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutusta. Jalostusindeksejä lasketaan jo useille roduille sekä lonkka- että kyynärnivelistä. Indeksien laskemisen edellytyksenä on riittävä määrä kuvattuja koiria.

Chow chow’lla vika näyttää vakiintuneen kantaan, mutta sitä vastustetaan rotukohtaisella PEVISA- ohjelmalla. Vian vastustamiseen vaikuttaa myös se, että koirien sukutauluissa ilmenee runsaasti koiria maista, joissa chow’n lonkkia ei kuvata ollenkaan, taikka kuvien arvioinnissa käytetään eri asteikkoa kuin Suomessa. Perinteisesti jalostuskoiria on myös tuotu ja tuodaan edellä mainitunlaisista maista. Pyrkimyksenä on, että myös ne koirat, joita ei käytetä jalostukseen kuvattaisiin, jotta tietoa lonkkavian ilmenemisestä rodussa saataisiin kattavasti.

Kyynärnivelen kasvuhäiriö / ED / kyynärniveldysplasia

Kyynärnivelen kasvuhäiriö (engl. elbow dysplasia, ED) on yleisin koirien etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja. Kyynärnivelen kasvuhäiriön eri muotoja ovat varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan fragmentoituminen, olkaluun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi ja kiinnittymätön kyynärpään uloke (processus anconaeus). Kyynärnivelen inkongruenssia (nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta) pidetään tärkeänä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi.

Kyynärnivelen kasvuhäiriön periytymisen mekanismit ovat epäselvät. Periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Yksi näistä geeneistä saattaa olla ns. suurivaikutteinen geeni. Kasvuhäiriön tyyppi vaihtelee eri roduilla, mikä viittaa siihen että aiheuttajina ovat eri geenit. Kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleisempää uroksilla todennäköisesti urosten suuremman painon ja mahdollisesti myös hormonaalisten tekijöiden takia. Nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriön synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä. Toisin sanoen optimaalisella ruokinnalla voidaan mahdollisesti estää kasvuhäiriön kehittyminen yksilöllä, jolla on siihen perinnöllinen taipumus.

Kaikissa kyynärnivelen kasvuhäiriöissä oireet alkavat keskimäärin 4 – 7 kuukauden iässä. Tyypillinen oire on ontuminen, joka voi pahentua rasituksessa tai olla voimakkainta levon jälkeen. Ontuminen voi olla jatkuvaa tai ajoittaista. Omistajan voi olla vaikea havaita koiran ontumista, jos kasvuhäiriö on molemminpuolinen. Toisinaan kasvuhäiriö on molemmissa kyynärnivelissä, vaikka koira ontuu vain toista jalkaa. Usein oireet huomataan vasta aikuisiällä ja silloin oireet johtuvat sekundaarisesta nivelrikosta. Kiinnittymätön kyynärpään uloke ei välttämättä oireile nuorella koiralla ja se voi olla röntgenkuvauksen sivulöydös.

Kasvuhäiriöiden ja niiden erilaisten kirurgisten hoitojen tehosta ja pitkäaikaisennusteesta ei ole olemassa kattavia tutkimuksia. Leikkaushoidon hyöty on epävarma, jos nivelessä on jo selvät nivelrikon merkit. Kaikkien kyynärnivelen kasvuhäiriöiden seurauksena on ainakin hoitamattomana nivelrikko. Leikattuunkin jalkaan kehittyy yleensä aina jonkin asteinen nivelrikko, mutta sen määrä voi olla vähäisempää ja se voi kehittyä myöhemmin kuin ilman leikkausta hoidetussa nivelessä. Kyynärnivelen nivelrikko invalidisoi koiraa yleensä pahemmin kuin esim. lonkkien nivelrikko, koska koiran painosta noin 60 % on etuosalla. Nivelrikon hoidossa tärkeitä ovat painon pudotus, liikunnan rajoitus ja tarvittaessa käytetään myös tulehduskipulääkkeitä. Lisäksi voidaan käyttää nivelnesteen koostumusta parantavia lääkkeitä ja ravintolisiä.

Pohjoismaissa kyynärnivelkuvien arviointi perustuu sekundaarisiin nivelrikon merkkeihin. On huomattava, että jo 1. asteen muutos tarkoittaa sitä, että koiralla on kyynärnivelen kasvuhäiriö ja siitä johtuvia nivelrikkomuutoksia. Ruotsissa kyynärnivelen kasvuhäiriö on vähentynyt roduissa, joissa kyynärniveliä kuvataan. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että siellä käytetään näissä roduissa jalostukseen vain vähän muita kuin kyynärnivelien suhteen terveitä koiria. Jalostusarvoindeksit (BLUP-indeksit) tehostavat jalostusvalintaa. Indeksissä otetaan huomioon koiran oman tuloksen lisäksi sen kaikkien tutkittujen sukulaisten taso ja poistetaan röntgentuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutusta. Jalostusindeksejä lasketaan jo useille roduille sekä lonkka- että kyynärnivelistä. Indeksien laskemisen edellytyksenä on riittävä määrä kuvattuja koiria.

Chow chow’lla tämäkin vika on kannassa vakiintuneena ja sitä vastustetaan rotukohtaisella PEVISA- ohjelmalla. Vastustamiseen vaikuttavat samat seikat kuin lonkka dysplasiassakin, sekä sen lisäksi se, että chow chow’n kyynärpäiden radiologinen tutkiminen on alkanut vasta 90-luvulla, eikä sillä näin ollen ole yhtä pitkää, eikä laajalle levinnyttä perinnettä kuin lonkkien kuvaamisella. Pyrkimyksenä on, että myös ne koirat, joita ei käytetä jalostukseen kyynärkuvattaisiin, jotta saataisiin kattavampaa tietoa kyynärnivelen kasvuhäiriöistä rodussa. Jalostukseen hyväksytään koirat joiden kyynärlausunto 0-2. Yhdistelmän yhteenlaskettu kyynärtulos saa olla korkeintaan 3.

SILMÄSAIRAUDET

Entropium

Entropium, eli silmäluomen reunan sisään kääntymä on chow chow’lla erittäin tavallinen ja hoitamattomana kivulias perinnöllinen vika. Se saattaa ilmetä hyvin eriasteisena, osittain koiran naaman rakenteesta riippuen. Yleensä yksilöillä, joilla on hyvin runsaasti naamanahkaa, on myös jonkinasteinen entropium. Toisaalta myös kuivapäisillä koirilla voi olla entropiumia, jota chow’lla ilmeneekin kahta eri tyyppiä. Kuivapäisemmän chow’n entropiumissa on yleensä kyse alaluomen tiukasta kiertymisestä silmään päin, jolloin ripset hankaavat sarveiskalvoa. Yksilöillä, joilla on runsaasti löysää päänahkaa taas ylä- ja/tai alaluomet kiertyvät poimuisuutensa vuoksi peittämään silmää. Hoito on yleensä kirurginen, mutta leikkaushoito ei aina anna hyvää tulosta ja leikkauksia voidaan joutua suorittamaan useita, varsinkin jos koiran naama- ja päänahka on kovin runsasta. Tavoitteena on, että entropiumista kärsivää yksilöä ei käytetä jalostukseen.

Ektropium

Ektropium eli silmäluomen perinnöllinen ulospäinkiertymä. Hoitona leikkaushoito. Periytymismekanismia ei tunneta. Tavoitteena on, että ektropiumista kärsivää yksilöä ei käytetä jalostukseen.

Makroblepharon

Makroblepharon eli liian suuri luomiaukko aiheuttaa ärsytystä silmien limakalvolle ja sarveiskalvolle, jotka ovat epämuodostuneen silmäluomen vuoksi huonosti suojassa.

PPM

PPM (persistent pupillary membranes) ovat synnynnäisiä sikiöaikaisten verisuonten ja kalvojen jäänteitä iiriksessä eli värikalvossa. Vakavimmat asteet, joissa jäänteet kiinnittyvät linssin etupinnalle ja/tai sarveiskalvon sisäpinnalle, voivat vaikuttaa näkökykyyn. Epäillään perinnölliseksi, synnynnäiseksi muutokseksi joillakin roduilla. PPM iiris-iiris lausunnolla ei ole estettä jalostuskäyttöön. Mutta yhdistelmää missä molemmilla vanhemmilla PPM iiris-iiris lausunto ei suositella. PPM iiris-kornia ja PPM iiris-linssi lausunnon saaneita koiria ei pidä käyttää jalostuksessa.

Distichiasis/ektooppinen cilia

Distichiasis/ektooppinen cilia (Kennelliitto tallensi aiemmin yhteisellä nimikkeellä cilia aberranta) ylimääräiset ripset, jotka tulevat ulos joko normaalin ripsirivin sisäpuolelta luomen reunasta (distichiasis) tai luomen sisäpinnalta (ektooppinen cilia). Caruncular trichiasis tarkoittaa silmän sisänurkan ihon karvoja, jotka kääntyvät sarveiskalvon sisänurkan päälle ärsyttäen silmää. Luomen reunasta kasvavat ripset voivat kaartua ulospäin normaalien ripsien tavoin tai ne kääntyvät sisäänpäin kohti sarveiskalvoa. Ripset voivat olla pehmeitä tai kovia. Etenkin luomen sisäpinnan läpi suoraan sarveiskalvoa vasten kasvava ripsi voi aiheuttaa sarveiskalvon vaurioitumisen. Tämä ilmenee silmän siristelynä ja ylimääräisenä kyynelvuotona. Silmän sarveiskalvon pinnalla ’uivat’, pehmeät distichiasis-ripset eivät yleensä aiheuta oireita. Oireilevilta koirilta ripsiä voidaan poistaa nyppimällä, jolloin ne kasvavat uudestaan tai poistaa ne pysyvästi polttamalla tai leikkauksella. Vaiva on selvästi periytyvä, mutta periytymismekanismi ei ole tiedossa. Luokitellaan nykyään silmätarkastuksissa lieviin, kohtalaisiin ja vakaviin muotoihin. Yhdistelmää missä molemmilla vanhemmilla on Distichiasis/ektooppinen cilia lausunto ei suositella.

NIVELSAIRAUDET

Osteokondroosi

Osteokondroosi on yhteinen nimitys useille koiran kasvuaikana puhkeaville sairauksille. Kasvuaikana chow chow onkin melko ”ontumaherkkä”, eli eriasteisia ontumia saattaa ilmetä. Osteokondroosia voi esiintyä esim. seuraavissa nivelissä: olka-, kyynär-, lonkka-, polvi- tai kinnernivelissä sekä selkänikamissa. Joskus osteokondroosista johtuvat kasvuiän ontumat menevät itsestään ohi, joissain tapauksissa taas on turvauduttava kirurgiseen hoitoon. Osteokondroosi eri muunnoksineen on luultavasti polygeenisesti periytyvä. Osteokondroosi jää useissa tapauksissa diagnosoimatta ja erotusdiagnostiikka esim. panosteiitin kanssa tekemättä.

Panosteiitti

Yksi kasvuikäisen ontuman syy chow chow’lla on panosteiitti, jossa kipu iskee lähinnä pitkiin putkiluihin. Oireille tyypillistä on, että ne siirtyvät raajasta toiseen. Erotusdiagnostiikka esim. osteokondroosin kanssa on puutteellista.

Patellaluksaatio

Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaan menolle. Jalka-asento on virheellinen ja polvilumpion telaurat ovat liian matalat. Patellaluksaatiota esiintyy suhteellisen runsaasti kääpiöroduilla ja sellaisilla suuremmilla roduilla, joilla on suora takajalka. Periytyvyyden mekanismi ei ole tiedossa. Pienikokoisilla roduilla polvilumpio luksoituu yleensä sisäänpäin (mediaalisesti). Patellaluksaatio on synnynnäinen ja jaetaan vian vakavuuden perusteella neljään eri asteeseen. Eläinlääkäri tutkii polvet tunnustelemalla. I – asteen luksaatiot ovat tavallisesti oireettomia eivätkä kaipaa hoitoa. II- ja III – asteen luksaatioissa koiralla havaitaan selviä liikkumisvaikeuksia. Ravatessaan koira koukistaa hetkittäin raajaansa sen sijaan että tukeutuisi sillä maahan (polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan), ja jatkaa sitten normaalia ravia (polvilumpio on palautunut paikoilleen). IV – asteen luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi pois paikoiltaan. Usein oireet huomataan tapaturman jälkeen, vaikka kyseessä on synnynnäinen vika. Lievien patellaluksaation muotojen hoidoksi riittää yleensä lepo ja kipulääkitys. Vaikeat patellaluksaatiot on hoidettava kirurgisesti. Vaikeimman asteen luksaatioissa hoito voi vaatia useita leikkauksia ja ennuste voi olla huono. Patella leikattua koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

Polven ristisidevammat

Polvinivelen keskellä sijaitsevat ristisiteet estävät sääriluun liikkumista eteen-taakse -suunnassa suhteessa reisiluuhun. Ristisiteitä on kaksi, etummainen ja takimmainen. Kun puhutaan ristisidevammasta, yleensä tarkoitetaan etummaisen ristisiteen vauriota. Takimmaisen ristisiteen katkeaminen on hyvin harvinaista ja se tapahtuu voimakkaan ulkoisen voiman (trauma) seurauksena. Samalla polvesta yleensä rikkoutuu muitakin rakenteita. Polven etummaisen ristisiteen repeämä on tavallisin koiran tuki- ja liikuntaelimistön sairaus.
Koiralla eturistisiteen repeämä on harvoin trauman aiheuttama äkillinen tila. Koiralla polven ristiside tavallisimmin pettää osittain ja vähitellen viikkojen – kuukausien aikana ja lopulta katkeaa aivan normaalin liikunnan seurauksena. Ristisiteen pettämisen oire on ontuma. Kun ristiside on osittain poikki, ontuma on vaihtelevaa ja se voi tilapäisesti loppua, kun raajaa rasitetaan vähemmän. Kun ristiside on kokonaan poikki, ontuma on yleensä jatkuvaa. Koiralla, jolla toisen polven ristiside on pettänyt, on melko suuri todennäköisyys (n. 30%) saada sama vaiva toiseenkin polveen. Joidenkin tutkimusten mukaan tämä riski on tietyillä roduilla jopa 70%.

Ristisiteen pettämisen eräs syy on nykykäsityksen mukaan ”huonot takaraajan kulmaukset” eli reisiluun ja sääriluun välinen kulma lähestyy oikokulmaa, 180 astetta. Tällöin sääriluun yläpään nivelpinta ei enää ole vaakatasossa vaan taaksepäin vinossa. Tämän seurauksena aiheutuu sääriluuta eteenpäin työntävä voima joka kerta kun reisiluun nivelpinta tukeutuu sääriluun yläpään nivelpintaan. Tämä toistuva voima lopulta katkaisee etummaisen ristisiteen. Kulmauksiltaan ”normaalilla alkukantaisella koiralla” tällaista voimaa ei synny. Myös koiran ylipaino ja reiden huono lihastasapaino altistaa ristisiteen repeämälle.

Kun eturistiside on poikki, sääriluu pääsee koiran askeltaessa lonksumaan eteen-taakse –suunnassa suhteessa reisiluuhun. Tämä aiheuttaa kipua, ontumista sekä nivelrikkomuutosten kehittymistä ja usein myös vaurioittaa sisemmän nivelkierukan takahaaraa. Eläinlääkäri voi todeta eturistisiteen katkeamisen polvea tunnustelemalla, jos ristiside on kokonaan poikki ja jos katkeamisesta ei ole kulunut kovin pitkä aika. Röntgentutkimus antaa myös viitteitä ristisidevammasta: nivelnesteen määrä lisääntyy ja havaitaan nivelrikkomuutoksia, luupiikkejä nivelen reuna-alueilla. Tarvittaessa eturistisiteen katkeaminen ja nivelkierukoiden tila voidaan todeta tähystysleikkauksella. Tähystysleikkauksella voidaan myös hoitaa nivelkierukoiden vammat.

Polven ristisiteiden vammat ovat erittäin tavallisia chow chow’lla. Alttius ristisidevammoihin on kuitenkin voimakkaasti perinnöllinen ja siihen on kiinnitettävä jalostuksellista huomiota. Tavoitteena on, että ristisidevammautunutta / -leikattua koiraa ei käytetä jalostukseen.

Iho-ongelmat ja allergiat

Erilaiset märkivinä ihotulehduksina ilmenevät iho-ongelmat ovat chow chow’lla tavallisia. Niiden etiologia jää suurimmassa osassa selvittämättä, mutta joissain tapauksissa ne johtuvat erilaisista, esim. joidenkin ruoka-aineiden aiheuttamista, allergioista. Oikealla ruokinnalla ja turkinhoidolla saatetaan ongelmilta välttyä. Joskus iho-ongelmien taustalla saattavat olla hormonaalisesta epätasapainosta tai immunologisista ongelmista johtuvat syyt. On myös muistettava, että chow chow runsaan, tiiviin ja pohjavillallisen turkkinsa kanssa vaatii oikeanlaisen elinympäristön. Vaikeista ja vaikeasti hoidettavista iho-ongelmista kärsivää koiraa ei pidä käyttää jalostukseen.

Autoimmuuni- ja sisäeritysrauhasten sairaudet

Autoimmuunisairauksiksi luokiteltujen sairauksien ryhmä on hyvin laaja ja siihen sisältyy oireiltaan ja taudinkuvaltaan hyvin erilaisia sairauksia, jotka voivat ilmetä esimerkiksi eri kudoksissa tai limakalvoilla. Autoimmuunisairauksissa kehon oma kudos alkaa tuottaa vasta-aineita itseään vastaan tuhoten siis elimistön omaa kudosta. Usein oireet ilmenevät koiran ihossa, mutta myös esim. nivelet voivat oireilla. Choweilla autoimmuunisairauksia ilmenee myös sisäeritysrauhasissa, kuten kilpirauhasessa ja haimassa sekä kasvuhormonin tuotannon puutoksena. Jostain autoimmuunisairaudesta kärsiviä choweja diagnosoidaan noin 2-4 yksilöä vuodessa. Autoimmuunisairaudesta kärsiviä choweja ei pidä käyttää jalostuksessa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhasen vajaatoimintatapauksia ilmenee chow chow’lla silloin tällöin. Oireina on useimmiten karvan uusiutumisen loppuminen ja ihon pigmentoituminen. Sairautta voidaan hoitaa antamalla kilpirauhashormonia, tyroksiinia. Kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivää koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

Haiman vajaatoiminta

Haiman vajaatoimintatapauksia esiintyy chow chow’lla satunnaisesti. Sairaus puhkeaa usein koiran ollessa hieman alle tai hieman yli vuoden ikäinen. Haima ei tällöin tuota riittävästi rasvaa pilkkovia entsyymejä ja koira ripuloi jatkuvasti ja laihtuu. Sairautta voidaan hoitaa, mutta haiman vajaatoiminnasta kärsivää koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

Kasvuhormonin puute

Kasvuhormonin puutteesta kärsivän koiran oireet ovat osittain samanlaiset kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Kaulan (joskus myös muualla kehossa) ympärillä oleva turkki kuluu pois ja iho paksuuntuu ja pigmentoituu. Kasvuhormonin puutteesta kärsivää koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

Pehmyt kitalaki ja hengitysvaikeudet

Pehmeä kitalaki sulkee tien kurkusta nenäonteloon nielemisen aikana. Pehmeä kitalaki toimii myös ilman ohjauksessa hengityksen aikana. Mikäli pehmeä kitalaki on liian pitkä ja koiran kurkku liian ahdas, on koiralla hengitysvaikeuksia ja hengitysääni on koriseva. Ongelma on yleisempi choweilla, joilla on varsinkin päässä runsaasti nahkaa. Silloin myös limakalvo saattaa olla poimuista, kurkku ahdas ja pehmyt kitalaki eli kitapurje liian pitkä. Pehmyt kitalaen liikakasvun hoito on kirurginen. Kahta viasta kärsivää yksilöä ei tule jalostuksessa yhdistää.

Kivesviat

Kivesvikaa ilmenee rodussa jonkin verran. Uroksen toinen tai molemmat kivekset jäävät tällöin laskeutumatta kivespusseihin tai harvinaisemmissa tapauksissa toista tai kumpaakaan kivestä ei ole ollenkaan tunnettavissa. Joitain tapauksia, joissa toinen kives laskeutuu hyvin myöhään, ts. 6 kk:n iän jälkeen, tunnetaan myös. Nämä ovat kivesvian suhteen ”rajatapauksia”, sillä molempien kivesten tulisi sijaita kivespusseissa ennen 3 kk:n ikää ja ihannetapauksessa jo luovutusiässä. Kivesvikaista urosta ei saa käyttää jalostukseen.

Purentaviat ja hammaspuutokset

Erilaisia purennan häiriöitä sekä hammaspuutoksia ilmenee choweilla tasaisesti, mutta ei kovin runsaasti. Rotumääritelmän ihanteesta, leikkaavasta purennasta, poikkeavia purentoja ovat choweilla sekä ylä- että alapurennat ja ns. vinot purennat, jolloin leuan toisen puolen kulmahampaat eivät asetu täydelliseen leikkaavaan purentaan. Hammaspuutoksia ilmenee kohtalaisessa määrin, ja tällöin on useimmiten kyse premolaarien puutoksista. Vakavasta purentaviasta tai hammaspuutoksista kärsivää koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

Lähde: Chow chow yhdistys ry

Lue lisää chow chow – rodusta

Voit lukea lisää rodusta tämän linkin kautta, Chow chow yhdistyksen sivuilta.