Papillon ja phalène, eli mannermaiset kääpiöspanielit ovat ihastuttaneet ihmisiä iloisella ja vilkkaalla olemuksellaan jo vuosisatojen ajan. Suomeen ensimmäinen papillon saapui 1960-luvulla. Papillon ja phalène ovat pienikokoisia ranskalais-belgialaisia koirarotuja.
Rotujen virallinen nimi on Épagneul nain continental. Papillon ja phalène roduilla on sama rotumääritelmä. Ne erottaa toisistaan vain korvien asennon perusteella. Riippuvakorvainen phalène on hieman harvinaisempi, mutta tänä päivänä saavuttanut jo melkein yhtä suuren suosion kuin pystykorvainen papillon. Rotuja kutsutaan myös epävirallisella perhoskoira nimikkeellä, joka tarkoittaa kumpaakin muunnosta. Papillon on päiväperho ja phalène on yöperho. Molemmat rodut kuuluvat seura- ja kääpiökoiriin, FCI-ryhmään 9. Näyttelyissä rodut esitetään eri rotuina. Papillonille voi syntyä phalènepentuja ja toisinpäin.
Papillonit ja phalènet ovat varsin terveitä rotuja. Perinnöllisinä sairauksina esiintyy jonkin verran polvilumpioiden sijoiltaan luiskahtamista (luxatio patella) ja PRA:ta (etenevä verkkokalvon surkastuma). Myös muita sairauksia voi esiintyä.
Vastuuntuntoiset kasvattajat tutkituttavat jalostuskoiransa eivätkä käytä sairaita koiria jalostukseen. Pennun ostajan kannattaa aina kysyä pennun vanhempien polvi- ja silmätutkimuksesta. Pennun ostajan on myös tärkeää sitoutua käyttämään oma koira virallisessa silmä-ja polvitarkastuksessa, kun koira on yli 1 vuoden ikäinen. Rodun terveyden kannalta on erityisen tärkeää, että myös jokainen kotikoira ja lenkkikaverina elämää viettävä perhoskoira tutkitaan. Nämä tutkimustulokset antavat arvokasta tietoa rodun terveydestä. Kennelliiton virallisesta Jalostustietojärjestelmästä löytyy Suomessa tehdyt viralliset tutkimustulokset.
Luonne ja käyttäytyminen
Papillon on luonteeltaan älykäs, ystävällinen, iloinen ja aina valpas seurakoira. Pentuina perhoskoirat ovat hyvin energisen vilkkaita ja vallattomia, mutta myös erityisen oppivaisia. Aikuisina ne rauhoittuvat, kuitenkin säilyttäen aina valppaan ja iloisen luonteensa.
Perhoskoira on helppo kouluttaa ja ne sopivat moneen eri koiraharrastukseen. Virallisissa kisoissa perhoskoiria on nähty niin agilityssa, tokossa kuin rally-tokossa. Koiran kanssa ei tietenkään ole pakollista harrastaa mitään tiettyä lajia, vaan rotu sopii myös ns. kotikoiraksi. Rodun pienen koon ei kuitenkaan pidä antaa hämätä. Kaikki papillonit ja phalènet tarvitsevat hyvän perustottelevaisuuskoulutuksen, vaikka mitään virallista koiraharrastusta ei haluaisi harrastaa. Perhoskoirat eivät ole mitään sohvankoristekoiria, vaan vilkkaita ja kaikessa menossa mielellään mukana olevia perhekoiria.
Papillon ja phalène -rodut rakastavat ulkoilua, reippaita lenkkejä ja kaikkea yhdessä tekemistä oman perheen kanssa. Vesisateesta ja uimisesta ne eivät yleensä pidä, mutta tässä on toki yksilökohtaisia eroja. Sadesäällä perhoskoirat yleensä tyytyvät mielellään lyhyempään ulkoiluun.
Turkinhoito
Papillonin ja phalènen turkki on helppohoitoinen. Takkuja syntyy lähinnä korvien pitkiin hapsuihin ja ns. housukarvoihin, joten nämä paikat on hyvä tarkistaa päivittäin. Koko koiran perusteellinen harjaus tehdään kerran-pari kertaa viikossa.
Koira tulee pestä aina, kun se on likainen. Pesuun käytetään mietoa, hyvänlaatuista koirashampoota ja hoitoainetta. Koira kuivataan huolellisesti. Turkki ei ole trimmattava. Turkinhoidosta kannattaa tehdä heti pentuajasta asti säännöllinen rutiini niin itselleen kuin koirallekin.
Terveys
Papillonit ja phalènet ovat varsin terveitä ja pitkäikäisiä rotuja, eläen usein jopa 14-18-vuotiaiksi. Perinnöllisiä sairauksia esiintyy jonkin verran, mm. polvilumpioiden sijoiltaan luiskahtamista (luxatio patella) ja PRA:ta (etenevä verkkokalvon surkastuma). Myös muut sairaudet ovat mahdollisia. Pennulle on hyvä ottaa vakuutus heti luovutuspäivästä lähtien erilaisten sairauksien tai onnettomuuksien varalta.
PRA:n diagnosointiin on kehitetty kaksi geenitestiä: cord1 ja Pap_PRA1 (=CNGB1). PRA:n ilmeneminen voi johtua myös jostain vielä tuntemattomasta geenivirheestä. Silti jo näistä saadaan rodun terveyden kannalta tärkeää tietoa. Papilloneilla ja phalèneilla havaittu PRA on ns. väistyvägeeninen sairaus, joka ilmenee kliinisessä silmätestissä yleensä koiran ollessa 3-5-vuotias. Pennun hankintaa harkitessaan kannattaa tutustua rodun jalostuksentavoiteohjelmaan, josta löytyy rodussa löytyneistä sairauksista ja vioista laajemmin tietoa.
Polvilumpioiden sijoiltaanmeno
Luxatio Patellae eli polvilumpioden sijoiltaan meno on kääpiökoirille melko yleinen vika, joka voi olla synnynäinen tai tapaturmainen. Synnynnäisessä polvilumpioiden sijoiltaanmenossa havaitaan polvilumpioiden epämuotoisuus. Polvilumpion muoto ja asento voidaan todeta eläinlääkärin tutkimuksessa, joka tehdään koiralle aikaisintaan yhden vuoden iässä. Polvivian asteita on useita, lievät viat eivät juuri haittaa koiran elämää, vaikeat viat voidaan korjata leikkauksella.
Koiraa, jonka vaikea-asteinen polvivika on korjattu leikkauksella, ei saa käyttää jalostukseen. Synnynäinen polvivika periytyy polygeenisesti ja resessiivisesti eli monen geenin vaikutuksesta ja piilevästi. Näin ollen terveillä vanhemmilla voi olla sairas jälkeläinen. Kaikki jalostukseen käytettävät koirat on kuitenkin syytä käyttää polvitutkimuksessa ennen astutusta.
PRA
PRA eli verkkokalvon etenevä surkastuma on sokeuteen johtava sairaus, johon ei ole hoitoa. Se havaitaan eläinlääkärin suorittamassa silmänpohjan peilauksessa yleensä 3-5 vuoden iässä. PRA ei ole Suomessa kovin yleinen (vuoden 1996 loppuun mennessä dokumentoitu 4 tapausta papilloneilla, phalèneilla ei yhtään). Sairaus on kuitenkin vaikea havaita ajoissa ja siitä syystä suositellaan kahden vuoden välein toistuvaa silmätarkastusta. PRA periytyy monogeenisesti resessiivisenä eli piilevästi yhden geenin vaikutuksesta. PRA:ta sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen.
Muut perinnölliset sairaudet ja viat
Kaikki perinnölliset tai perinnöllisiksi epäillyt sairaudet tai viat lukuunottamatta yllämainittuja ovat harvinaisempia, mutta myös niihin tulee varautua. Joitakin yksittäisiä sydänvika- ja epilepsiatapauksia sekä tiettävästi yksi maksasairaustapaus on vuosien saatossa raportoitu, mutta selkeitä sydänvika- tai epilepsialinjoja ei ole tiedossa. Papilloneilla ja phalèneilla on myös havaittu joitakin yksittäisiä harmaakaihi (HC)- tapauksia.
Pennuilla voi myös joskus esiintyä napatyrä tai takajaloissa kannukset. Näiden on arveltu olevan periytyviä, joskaan periytymismekanismit eivät ole selvillä. Napatyrä voidaan hoitaa leikkauksella.
Näiden kuten kaikkien muidenkin sairauksien ja vikojen kohdalla pätee sama ohje: sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Muista myös kertoa avoimesti oman koirasi sairauksista. Rodun terveyttä edesauttaa suuresti, kun ilmoitat oman koirasi sairauksista sekä koiran kasvattajalle, että Papillon- ja Phalèneyhdistyksen jalostustoimikunnalle.
PEVISA
PEVISA tarkoittaa rotukohtaista Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaa. Se sisältää pentujen rekisteröintiin vaikuttavia ehtoja esimerkiksi terveystutkimuksista.
Perhoskoirien PEVISA:
Pentujen vanhemmista tulee olla astutushetkellä voimassa oleva polvitarkastuslausunto ja silmätarkastuslausunto. Silmätarkastus voidaan tehdä aikaisintaan 12 kk iässä ja lausunto on voimassa 24 kk.
Ohjelma on voimassa 1.1.2021 – 31.12.2023 (JTO-kauden loppuun). Ulkomaisilta uroksilta ei vaadita PEVISA-tutkimuksia.
Millaiselle ihmiselle perhoskoira sopii
Papillon ja phalène on innokas lenkkikaveri ja kykenee kulkemaan vaativammassakin maastossa ketteryytensä ansiosta, mutta osaa myös rauhoittua ja nauttia hellyttelystä niin eläkeläisten seurana kuin lasten leikkikaverina. Toki lasten kanssa on muistettava, että koira ei saa joutua leikkikaluksi ja valvomatta pienten lasten seuraan.
Rodut sopivat mainiosti harrastuskumppaniksi niin agilityyn, koiratanssiin, tottelevaisuuskoulutukseen (toko, rally-toko) kuin jäljestämiseenkin. Toki perusluonteissa on eroavaisuuksia ja kannattaakin kasvattajan kanssa keskustella omista suunnitelmista, jotta löytyy se sinulle sopiva pentu.
Rotumääritelmä
Papillon ja Phalène -roduilla on sama rotumääritelmä. Ne eroavat toisistaan vain korvien asennon perusteella. Papillon on pystykorvainen ja Phalène on riippuvakorvainen muunnos.
Papillon- ja Phalene (Epagneul nain continental)
Ranskalais-belgialainen rotu
Käyttötarkoitus: Seura- ja kääpiökoira.
FCI:n luokitus: Ryhmä 9 seura- ja kääpiökoirat
Alaryhmä 9 mannermaiset kääpiöspanielit
Yleisvaikutelma: Tyylikäs pieni pitkäkarvainen spanieli, joka on rakenteeltaan normaali ja sopusuhtainen. Kuono kohtuullisen pitkä ja kalloa lyhyempi. Olemus eloisa, viehkeä, mutta kuitenkin vahva. Ylväästi vapain, tyylikkäin liikkein liikkuva. Runko hieman säkäkorkeuttaan pitempi. Pituus mitataan olkanivelkärkeen. Korkeus = säkäkorkeus.
Pää: Runkoon nähden sopusuhtainen, kuitenkin suhteellisesti kevyempi ja lyhyempi kuin isoilla ja keskikokoisilla spanieleilla. Kallo ei saa olla liian pyöreä sivuilta eikä edestä katsottuna. Joskus kallon keskellä on näkyvissä vähäinen otsauurre. Kuonon tulee olla siro, kalloa lyhyempi, kirsua kohti kapeneva eikä liian kovera sivuilta. Se ei saa olla pysty. Suoran kuononselän ja kallon liittymäkohdassa on melko korostunut otsapenger. Kookkaimmilla koirilla otsapenger on vähäisempi, mutta kuitenkin selvä.
Hyvin pienillä koirilla se on selvästi erottuva, muttei koskaan jyrkkä.
Kirsu: Pieni, musta, pyöreä ja päältä hieman litteä.
Huulet: Hyvin pigmentoituneet, ohuet ja tiiviit.
Kieli: Ei saa olla näkyvissä. Kielen jatkuva näkyminen tai ulostuleminen siitäkin huolimatta, että sitä koskettaa kerran sormella, on virhe.
Silmät: Melko suuret, selvästi avonaiset, leveän mantelin muotoiset, eivät ulkonevat. Silmät ovat melko alas sijoittuneet. Silmien sisäkulmat sijaitsevat otsan ja kuonon liittymäkohdassa. Ne ovat väriltään tummat, hyvin ilmeikkäät. Luomet ovat hyvin pigmentoituneet.
Korvat: Melko ohuet, mutta jäykähköt. Olipa kyse pystyistä tai riippuvista korvista, rusto ei saa päättyä pitkään ja heikkoon kärkeen käsin tunnusteltaessa. Korvat sijaitsevat kallon takaosassa, riittävän kaukana toisistaan niin, että kallon hieman pyöreä muoto näkyy.
Riippukorvaista muunnosta kutsutaan phalèneksi.
Riippuvat, mutta kuitenkin melko liikkuvat korvat ovat sijoittuneet korkealle selvästi silmälinjan yläpuolelle. Niitä verhoaa laineikas karva, joka saattaa kasvaa erittäin pitkäksi. Tämä antaa koiralle soman ulkonäön.
Pystykorvaista muunnosta kutsutaan papilloniksi.
Korvat ovat kiinnittyneet korkealle. Korvalehti on hyvin avoin ja korvat vinoasentoiset siten, että korvalehden sisäkulma muodostaa lähes 45 asteen kulman kallon ylälinjaan nähden. Missään tapauksessa korvat eivät saa olla asennoltaan pystyssä suoraan ylöspäin kuten pystykorvilla, mikä on paha virhe. Korvalehden sisäpuolta verhoaa hieno laineikas karva ja pisimmät karvat ulottuvat hieman korvan reunan yli. Ulkopinnalla sen sijaan on pitkää karvaa, joka muodostaa runsaasti korvan reunojen yli ulottuvat hapsut.
Näiden kahden muunnoksen risteytyksen seurauksena esiintyy usein puolipystyjä, kärjistään taittuneita korvia. Tämä korvien sekamuoto on paha virhe.
Purenta: Hampaat melko vahvat, tasaisessa rivissä. Normali leikkaava purenta.
Kaula: Keskimittainen. Niska hieman kaareva.
Eturaajat: Lapa ja olkavarsi ovat hyvin kehittyneet ja samanpituiset. Niiden välinen kulmaus on normaali ja ne ovat tiiviisti rungonmyötäiset. Raajat ovat suorat ja kevytrakenteiset, mutta lujat.
Koira ei saa vaikuttaa ilmavalta. Sivulta katsottuna välikämmen joustava.
Rinta: Leveä, melko syvä. Rinnan ympärysmitan kahden takimmaisen kylkiluun kohdalta tulee olla sama kuin säkäkorkeus. Kylkiluut ovat hyvin kaareutuneet.
Selkälinja: Ei liian lyhyt, köyry eikä notko, mutta se ei myöskään saa olla suora. Lanne vankka, hieman kaareva.
Vatsaviiva: Hieman nouseva.
Takaraajat: Kintereet ovat normaalisti kulmautuneet. Edestä ja takaa katsottuna raajat ovat yhdensuuntaiset.
Käpälät: Melko pitkät ns. jäniksenkäpälät, päkiät hyvin maassa. Kynnet vahvat, mieluimmin mustat, vaaleammat ruskea ja valkoturkkisilla (valkoiset kynnet valkoisilla tai valkoraajaisilla koirilla eivät ole virhe, jos koira on muuten hyvin pigmentoitunut). Varpaat ovat jäntevät ja niissä on vahvat päkiät. Varpaiden välissä käpälän yli ulottuvat, hienon karvan muodostamat hapsut, joiden vuoksi käpälä vaikuttaa pitemmältä kuin se todellisuudessa on.
Häntä: Melko korkealle kiinnittynyt, pitkähkö, runsashapsuinen ja huiskumainen. Koiran ollessa valppaana se kantaa häntäänsä selkälinjan yläpuolella kaarella. Hännän kärki saa hipaista selkää, mutta häntä ei saa koskaan kiertyä rullalle eikä maata litteänä selän päällä.
Liikkeet: Liikkuu ylpeästi. Käynti vapaata, luontevaa ja tyylikästä.
Karvapeite: Pohjavillaton karvapeite on runsas, kiiltävä ja laineikas (ei kihara). Karva ei ole pehmeää, vaan pikemminkin melko lujaa ja silkinkiiltävää, pinnanmyötäistä, melko hienoa ja hieman taipuisaa. Karvapeite muistuttaa pienten englantilaisten spanieleiden karvapeitettä, mutta on selvästi erilainen kuin kiinanpalatsikoiralla eikä se saa muistuttaa pystykorvan turkkia.
Karva on lyhyttä kasvoissa, kuonossa, raajojen etupuolella ja kintereiden alapuolella. Se on keskipitkää rungossa ja pitenee kaulassa muodostaen hyvin aaltoilevan kauluksen ja rintaan ulottuvan röyhelön. Pitkä karva muodostaa hapsut korviin ja eturaajojen takaosaan sekä reisien takaosaan nk. housut. Varpaiden välissä voi olla hieman varpaiden kärjen yli ulottuvia ohuita hapsuja. Ne eivät kuitenkaan saa tehdä käpälästä raskaan näköistä, vaan päinvastoin siromman hieman pidentämällä sitä.
Ohje: Hyväkuntoinen turkki on 7,5 cm pitkää sään kohdalla ja 15 cm hännän hapsuissa.
Väri: Kaikki värit ovat sallittuja, kunhan pohjaväri on valkoinen. Rungossa ja raajoissa valkoisen on oltava vallitseva väri. Päässä on toivottavaa valkoinen väri siten, että se muodostaa piirron. Valkoinen merkki pään alaosassa on sallittu, mutta valkoinen väri päässä ei saa olla vallitsevana. Joka tapauksessa huulien, silmäluomien ja etenkin kirsun tulee olla pigmentoituneet.
Koko: Säkäkorkeus noin 28 cm.
Paino: Kaksi luokkaa:
- Urokset ja nartut alle 2,5 kg
- Urokset 2,5 – 4,5 kg Nartut 2,5 – 5 kg
Vähimmäispaino 1,5 kg
VIRHEET:
Litteä tai omenanmuotoinen ja kupera kallo kuten pienillä englantilaisilla spanieleilla.
Liian loiva tai liian korostunut otsapenger.
Kyömy tai kovera kuononselkä.
Pienet, hyvin pyöreät, ulkonevat tai vaaleat silmät.
Valkoisen näkyminen silmissä, kun koiraa katsoo suoraan edestäpäin.
Muun värinen kuin musta kirsu.
Silmäluomien tai huulien pigmentin puute.
Ylä- ja etenkin alapurenta ovat vältettäviä virheitä.
Käyrät eturaajat. Kyhmyinen ranne. Takaa katsottuna ulkokierteiset polvet tai kintereet. Heikko takaosa.
Sisä- tai ulkokierteiset käpälät. Kynnet, jotka eivät kosketa maata.
Yksin- tai kaksinkertaiset takaraajoissa ovat ei-toivotut ja ne ovat kauneusvirhe.
Niiden poistaminen on siis suositeltavaa.
Kiertynyt häntä. Selän päällä makaava häntä. Kyljelle putoava häntä (kysymys on häntäluusta eikä hapsuista, jotka laskeutuvat kyljelle).
Niukka, pehmeä tai ilmava karvapeite. Pystyssä kasvava, suora tai villava karva.
Pohjavilla (mikä osoittaa risteytystä pystykorvan kanssa).
Köyry- tai notkoselkä.
Hylkäävät virheet: 1) Vaaleanpunainen tai vaaleanpunalaikullinen kirsu. 2) Ylä- tai alapurenta siinä määrin, että etuhampaat eivät enää kosketa toisiaan. 3) Halvaantunut tai jatkuvasti näkyvä kieli.
Huom! Uroksilla tulee olla kaksi ulkonäöltään normaalia kivestä, jotka ovat kokonaan laskeutuneet kivespussiin.
Tutustu lisää perhoskoiriin
Rodusta voi lukea lisää Suomen Papillon- ja Phalèneyhdistys – sivulta.
Yhdistyksen jäsenille tupsahtaa postilaatikkoon neljä kertaa vuodessa kattava ja kaikille perhosten omistajille mielenkiintoista luettavaa tarjoava Papillon & Phalène – jäsenlehti. Mikäli olet kiinnostunut perhoskoirista tai kenties olet jo pienen perhosen onnellinen omistaja, voit liittyä yhdistyksen jäseneksi helposti tästä linkistä: Jäseneksi Suomen Papillon & Phalène -yhdistykseen.
Hankikoira.fi on Suomen Kennelliiton ylläpitämä sivusto, joka tarjoaa kattavasti tietoa kaikista koiraroduista ja koiran hankinnasta, sekä koiran kanssa harrastamisesta. Sivustolla voi muun muassa tehdä Koiranomistajan testin. Hyväksytystä testistä saa kurssitodistuksen. Testin tekeminen on ilmaista.